Päätin hiukan vielä järjestellä, mutta huomisen vieraiden kutsuminen meille on peruttu. Neiti Nuorimmainen pelleilee sängyssänsä edelleen.. Sanoin, että jos se meno ei rauhoitu, vierailu ei toteudu huomenna. Ja niin olkoon. Kyllä sen ymmärtää, jos uni ei heti tule, niin silloin ei voi muuta kuin valvoa.. Mutta en hyväksy sitä, että nukkumaanmenon jälkeen leikitään ja hiippaillaan pitkin huonetta ja häiritään muita. Joku roti se täytyy meilläkin olla..

Sitten on ihan pakko kysyä... tai ehdottaa.. olisi kiva jos täällä kävijät jättäisivät joskus jonkun kommentin... Tosi kiva on, kun huomaa, että täällä on käynyt lukijoita!!! Kiitos siitä teille!!

Olen aina tykännyt kirjottaa, pitkään pidin päiväkirjaakin kirjallisesti oikein, mutta se jäi, kun exä joskus löysi mun teini-aikaisia päiväkirjojani, ja suuttui jostain niihin kirjoittamastani asiasta/mielipiteestäni.. Tosi outo.. Silloin suutuin, ja huusin, että piru vie, lue kunnolla, äläkä vain pätkiä sieltä täältä, niin ymmärtäisit lukemaaskin... Exä oli hyppinyt sieltä täältä, lukenut lauseen-kaks, seuraavilta sivuilta toiset lauseet ja sairaissa aivoissaan täyttänyt aukkokohdat. Pakotin hänet lukemaan kunnolla kyseiset kohdat, ja huomasi sitten hänkin, että oli saanut ihan totaalisen väärän kuvan asioista.. Mutta ei edes anteeksi pyytänyt. Mulla ei edes olis voinut olla mitään sellasta kirjoitettuna, joka olis oikeesti ketään suututtanut tai muutakaan sellaista. Olin "se kiltti naapurin tyttö" jolla oli päällisin puolin ainakin kaikki niin tavallista, että! Niistä kauheista asioista, joita mun elämässäni tapahtui joskus, en ikuna kirjoittanut mitään. Just siks, että joku olis voinut lukea päiväkirjojani...

Kun mun rakas ystäväni *** kertoi tästä blogi-touhusta, ajattelin eka, että ihan kivaa varmaan, mutta ei mun juttuni.. Mulla ei ole aikaa istua koneella kirjoittelemassa itsestäni tai elämästäni, mutta KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN.... Aloin ajatella, että täähän on tosi ihana väylä pitää päiväkirjaa kaikesta pohjiakin raapivasta, eli kaikki kokemukset tänne vaan.. Mutta jotenkin sitä on niin epäluuloinen, ettei halua, että jos jostain syystä joku kuitenkin tunnistais mut, niin että se tuttu pääsis mun pään sisälle ilman lupaa... Olen aika avoin, mutta jotkut asiat haluan pitää suurimmalta osalta pimennossa. Eivät he mun elämäni karikoista hullua hurskaammaksi tulisi, mutta jotain on hyvä pitää vain itsellään, tai lähimmillä ystävillään. Täysin tuntemattomana on parempi olla avoin, mutta mistä sen tietää, että onnistuu pysymään tuntemattomana.. Salasanan takana vois tietty kirjoitella, mutta näin on mukavempaa, kun voi kuitenkin jakaa toisten kanssa asioita.. Aika monimutkaista ja vähän ehkä ristiriitaistakin.. Mutta kivaa tämä on!!! Kiitos ***!!!

Mutta nyt ihan hiukan siivoilua ja sit nukkumaan!!