Siellähän se oli, hallintasivulla, siis se mun pitkähkö eka tekstini, jonka luulin kadottaneeni ikuisiksi ajoiksi.. Eipä tuota kannata enää julkaista kuin pätkissä, etten itseäni vallan ala toistamaan.. Mutta jotain kuitenkin..

Nykyään mahtavaa on se, kuinka kokonaisvaltaisesti saa olla oma itsensä!!! Ei tarvi yrittää olla olematta, niellä jopa ajatuksensa, ettei aiheuttaisi mitään "tilannetta". Niinsanotusti "kreivin aikaan" pääsin lähtemään entisestä suhteesta pois, juuri ajoissa, vielä minulla oli oman itsetuntoni ja ihmisyyteni rippeet olemassa. Kaikkea ei exä ehtinyt tuhota!!

Meidän perhe-elämään (siis siihen ex-) kuului huonekalujen viskely by exäni, lasten nokkamukit lenteli välillä pitkin seiniä kun ísäntä´ hermostui. Henkinen väkivalta oli jatkuvaa, ja ihmisarvoni nitistäminen jokapäiväistä. Apua en saanut edes silloin lastenhoidossa, kun exä oli kotona ja minä yli 40asteen kuumeessa; ruokin lapset ja exän, vaihdoin lasten vaipat, keitin kahvia.  Joo, ja pidin aika hyvin kulisseja yllä siinä samalla... Lopulta olin aika naatti,ja jos joku oli yhtään empaattinen, itkustani ei meinannut tulla loppua. Silloinkin syynä oli ainoastaan lasten huono nukkuminen, olin yliväsynyt.. muuta syytä EI TIETENKÄÄN ollut, ei,ei!!

Nykyinen Mieheni saa aika tavalla kestää.. Olen opetellut uudestaan olemaan minä, hyväksymään myös itse sen, että saan määrätä itsestäni, saan tuoda julki kielteisetkin mielipiteet ja tunteet, ja tietysti myös ne positiivisetkin. Olen tasavertainen osapuoli suhteessamme. Joskus tahtoo meikäläisellä mennä jokin vähän "yli", ennenkuin tottuu ja oppii, mutta mitään tästä ei tulisi ilman niin äärettömän pitkämielistä ja ymmärtävää Miestäni!! Kyllä mekin olemme välillä törmäyskurssilla, mutta olemme koittaneet muistaa sen vanhan, mutta toimivan ohjeen "älkää antako auringon laskea vihanne yli" Jotensakin tuollai se meni, from Raamattu.

Sekin on ollut välillä vaikeaa oppia, ettei tarvi olla aina vahva. Ennen mun täytyi hoitaa kaikki asiat, tehdä päätöksiä (exä kyllä sitten osasi ilmaista olivatko tekemäni päätökset oikeita vai vääriä hänen mielestään, mutta aina jälkikäteen..) hoitaa koti ja lapset ja exä ja koira(exä hankki, mutta ei hoitanut)ym.ym.  Nyt elämässäni on Mies joka haluaa jakaa asiat, auttaa ja kantaa yhdessä vastuuta.. Vaikka sen tiedostan, välillä on aika vaikeaa jakaa asioita.. mutta opin koko ajan!!

Nyt kyllä vähän hymyillyttää tämä mun salamanopeuteni.. Eka hukkaan tekstini, sit en ehdi tutkia josko se olis jossain, sit äkkiä uusi kirjoitus, sit hups huomaankin että eka versio onkin tallella.. Ja mitähänvielä. Ajattelu on varmaan edelleenkin sallittua.. Mutta jos nyt menisin soittamaan ja sit sinne unille!! Nukkuminen on aika houkutteleva vaihtoehto tähän aikaan illasta. En meinaa edes teetä juoda, keitän sitten aamulla!! Öitä.öitä!!!