Hengissä selvitty tästä päivästä.. Mainitsin palaverissa, että lapset vähän valvottivat,( eihän se edes ole vale) kun sain osakseni kummia katseita varmaan tän riutuneen ulkomuotoni takia. Sydän pampatti jonkin verran, kun menin hakemaan omaa rakasta "ongelmaani" hoidosta, mutta kaikki meni oikeestaan aika hyvin. Aamulla sanoin siellä, että jos lapseni ei syö, ruoka pois, kyllä se siitä sitten tokenee. Kun on nälkä, syö varmasti seuraavan kerran kun on ruoka-aika.. Täti sanoi, että olivat antaneet pienemmän annoksen, ja jättäneet sitten jälkkärin pois. Ei kuulemma vielä näyttänyt tehoavan.. No ei se kerrasta muutu!!! Sanoin että samoin ollaan toimittu kotona, ja kyllä se on tehonnut. Sitten aikanaan.

 Mieheni suhtautui hyvin, tuohtui kyllä tosissaan. On se nyt kumma kun kasvattaa pitäis ja ei saa rajoja/sääntöjä olla.. Mihin tää yhteiskunta on menossa!!

Laitan vielä myöhemmin lisää tekstiä!