Tänään olen aloitellut siivoilua.. pikku pakko, mutta pakkohan on paras muusa.. Tuttavamme eivät ole käyneet vielä synttärikahveilla, aina on tullut jokin este, ja nyt on ihan pakko yrittää nähdä huomenna.. Sanoin lapsille, että ellen saa illalla siivousrauhaa, huominen vierailu ei toteudu.. Onneksi vieraat ovat lapsille sen verran tärkeitä, että suhteellisen hyvä siivousrauha minulle suotiin. Mutta vielä näyttää aika toivottomalta.. Koko huusholli on kellarista(sinne onneksi vieraat eivät eksy...) yläkertaan asti kuin hävityksen kauhistus, ja pieni näperrys, jota sain alakerrassa aikaan, ei oikein ole muuta kuin pisara meressä... No ookkei, pisaroistahan se merikin muodostuu, mutta mutta... voihan plääh.. Juu, niin, miksei sitä tosiaan voisi siivoilla jatkuvasti sillai pikkuhiljaa.. ei olisi tälläistä trykäystä tehtävänä... Mutta ei sitä aina jaksa.. hyvä kun jaksaa nousta aamulla sängystä..

Mutta nyt ei enempää tätä lajia, menen keittämään teetä, ja istun hetkeksi alas. Sitten teekupposen jälkeen mietintähetki mitä tehdä vaiko enää mitään, ja sitten sen mukaan toimintaa mitä päätänkään....  0002014F.gif Niin tapani mukaisen selkeää tekstiä että oikein..

Mutta kuitenkin, öitä!!