Jotenkin ei vaan enää jaksais..

Homma on tämä: nuorimmaiseni oli extra hankala. juttelin siitä hoitopaikassa, että onko tämä äiteelle kiukuttelua vai jotain suurempaa kenties. Selvisi, että he olivat myös huolissaan lapsen käytöksestä ja ehdottivat perheneuvolaa. Okei, homma on selvitettävä, ja "korvalapsen" äitinä halusin heti kuitenkin kuitata kuulohommat pois laskuista. Siis lääkäriin. Selvisi, että molemmissa korvissa tosi paha tulehdus(kivuton) ja lääkäri tuumasi, jotta ei ihme ettei pikku-potilas kuule mitään, eli ei voi totella eli on mukamas hankala.. Raukkaparka oli käytännöllisesti katsoen kuuro, eikä kuullut kuin tosi voimakasta puhetta (äiteellä kun meni hermot, alkoi huutaminen ja pikkuinen kuuli, ja sitten heti totteli. Ja varmasti ihmetteli että mikä nyt on kun hänelle ollaan koko ajan niin  kotona kuin hoidossakin vihaisia.) Korvat paranivat, viikko-kaks suht hyvin sitten taas lapsen käytös muuttui. Nyt osasi jo vähän jotain uumoilla, taas lääkäriin, ja tulehdus uusinut. Mutta hoitopaikassa alkoivat puhua uudestaan, että pitäisi perheneuvolaan mennä, kun laps on niin omissa oloissaan.. SIIS KUN HÄN EI KUULE!!! Taas haetaan jotain suurempaa ja kauheampaa syytä. Aatelkaas tuommosia pikkusia, eivät ne kaverit sitä tajua että se yks kun nyt vaan ei kuule. Eivätkä osaa kokoajan huutaa. Eli mein lapsukainen on kokoajan aika yksin ja varmaan aika hakusessa että missä mennään.. ARRRGGG!!!

Joo, ja sitten se tämän-päiväinen. Meidän "ongelma" syö hitaasti, n.20min muiden jälkeenkin vielä (miksi sallitaan???? Ruoka pois niin kyllä seuraavassa ruokailussa varmaan jo ruoka maittaa..). Ei pue eikä riisu ulkovaatteita reippaasti. Sitten alkoi se tykitys: Onko sun miehes liian tiukka lapselle? Vaatiiko liikaa tuonikäiseltä (miehellä on ed.liitostaan useampi tosi "onnistunut", hyvinkäyttäytyvä lapsi, eli kokemusta ei puutu, osaa kasvattaa ainakin mun+monien muidenkin mielestä tosi hyvin, johdonmukaisesti myös syitä ja seurauksia lapsille selvittäen, osaa tykätä ja ottaa syliin!!)? Salliiko hän sen että mä halaan ja pidän sylissä ym lasta? VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ!!! Mieheni on hakenut lapsen hoitopaikasta useamman kerran, hänellä ei koskaan ole ollut vaikeuksia saada HYVÄNTUULINEN reippaasti ITSE pukeutuva lapsi lähtemään mukaansa. Laps on niin innoissaan kun mieheni (joka siis ei ole lapsen isä) tulee kotiin töistä, ja ikävöi kun hän on pois. Siis en ymmärrä: kun meillä pidetään säännöt ja rajat ja vaaditaan lapsilta sellaisia mielettömän vaikeita taitoja kuten esim 4- 5vuotiaalta itse pukeutuminen, ruuan syöminen reippaasti kuitenkaan ahnehtimatta ja varsinkin pelleileminen ruokapöydässä ei käy. Sitten laps pompottaa hoitajia 6-0 ja se sallitaan ja annetaan tapahtua, hyyssätään ja leperrellään (osa hyyssää, osa on tiukkana..) ja lapsi ei toimi kuten pitäis ja sit on lapsella isoja ongelmia, ja sit me jotka vaaditaan lapselta käyttäytymistä ja rakastetaan ja näytetään se, ollaankin liian tiukkoja.. EI HEI HALOO; nyt mättää kyllä joku muu kun meidän perhe. Sitten ehdotetaan, uskokaa tai älkää, sellasta terapiaa yhtenä vaihtoehtona, jossa lapsi saa olla pieni, vauvamainen, häneltä ei vaaditakaan reipasta syömistä, pukeutuminen saa kestää kauemmin, annetaan niin sanoakseni oikein kunnolla löysiä, jotta tämä kyseinen 4-5vuotias saisi elää häneltä ehkä jokin kokematta jäänyt kasvuvaihe ikäänkuin loppuun......

Mun mielestä lasten kanssa pitäis olla johdonmukainen. Ei niin että eka vaaditaan ja sit taas ei ja hups, nyt oot ollut tarpeeks kauan pikkuinen ja nyt sun täytyis tehdä taas niinkuin muutkin ikäistes. Mä en ole mikään täydellinen äiti.. Passaa joskus mennä hermot turhankin helposti,myönnän. Mutta jos turhan helposti räsähdän, pyydän myös anteeksi. Meillä saa lapsi tulla syliin ja halataan ja pussataan ja sanotaan että rakastetaan ja tykätään. Lapset ovat avoimia, kertovat tunteistaan, osoittavat tykkäämistä ihan ite, ja KOTONA OSAAVAT SYÖDÄ JA PUKEA ITSE!!

Mies lupas mennä kans vähän jutskaamaan sinne hoitopaikkaan.. Siitäs saavat!!

Mä oon ihan puhki ja koitan mennä nukkumaan nyt, pää on ihan tyhjä ja täynnä samanaikaisesti.. "huokaus". Kirjoitan lisää joku päivä meidän edellisiä hampaankoloon joutumisia, nyt ei jaksa. Öitä!